Thaimaa; Koh Munnork private island – “batman puup, batman puup”

Thaimaa; Koh Munnork 16. – 17.1.2018

Karkasimme Indonesian sateista Thaimaan auringon alle. Vietimme ensin muutaman päivän ihanan rauhallisessa Klaengissa, pari sataa kilometriä Bangkokista etelään. Sitten oli pakko palata katsomaan olisiko lempisaareni Koh Munnork entisellään…

Löysin kyseisen yksityisen, vain yhden resortin paratiisisaaren ihan sattumalta vuonna 2015. Ymmärtääkseni paikka oli avattu vasta vuotta aiemmin. Saari teki vaikutuksen monella tavalla. Oli niin kaunista, idyllistä, ihanaa ja luonnonmukaista.  Siistiä. Vuotta myöhemmin paikka oli vielä kiva mutta ei ihan ennallaan. Kiinnosti lähteä katsomaan mihin suntaan kehitys olisi mennyt…

Jo laiturilla tuli outo fiilis saaresta. Tai lähinnä sen palvelusta. Yritin saada kontaktia lähtölaiturilla saaren henkilökuntaan siinä onnistumatta. Totesin että antaa olla, katsotaan miten tavaroiden kuljetus veneeseen hoituu…Hoituihan se sitten jotenkin. Pääsimme perille saarelle kuten myös meidän reputkin. Ainut vaan että se meidän kauppakassi “katosi” mystisesti venematkalla. Kyselimeme asiasta henkilökunnalta mutta he melkolailla ignoorasivat asian. Lupasivat kyllä kertoa jos kassi löytyisi jostain…

Huoneen saatuamme havaitsimme että katto vuotaa. Aloimme asetella kippoja vuotavien kohtien alle. Sitten pyysimme huoltomiehen paikalle. Jotenkin alku ei tuntunut hyvältä…

Menimme huoltomiesten puuhastellessa rantsuun nauttimaan auringosta,  upean kirkkaasta vedestä ja kivasta rannasta…

Auringonoton jälkeen lähdimme tutkimaan miltä saari muuten näyttäisi aiempaan verraten. Tuli fiilis että rakennukset alkoivat ränsistyä ja saaresta ei enää pidetty yhtä hyvää huolta kuin aiemmin. Kalusteita ei oltu uusittu ja jotenkin kaikki näytti nuhjuiselta ja vanhalta. Altaan vesi näytti omituiselta joten sinne ei huvittanut mennä uimaan. Muutos oli melko selkeä aiempaan verraten. Saaren omistaja oli vaihtunut pari vuotta sitten ja liekö sillä ollut vaikutusta ylläpitoon.

Rehellisesti sanoen lempisaarestani ei tullut yhtään se fiilis mikä oli tullut aiemmin. Pettymys valtasi mielen. Päätimme kuitenkin nautiskella tunnelmasta omalla terassilla. MUTTA rotan hengailu terassilla vei loikoilufiilikset. Tuumimme että jätämme rotan chillailemaan meidän terassille ja siirrymme itse rannan tunnelmallisen bambukatoksen suojiin. Mutta emmepä siirtyneet….yllätys yllätys….se katos oli oikein rottien temmellyskenttä. Niitä kuhisi katoksen alla ja luonnollisesti jättivät jätöksiään paikan päälle ihan huolella. Tässä vaiheessa fiilikset alkoi mennä vähän penkin alle. Mielessä alkoi muhia ajatus että josko sitä jättäisi saarivierailun yhden yön visiitiksi…

Ilta alkoi hämärtää ja mietimme että tunnelma kyllä kohoaa hyvän ruoan avulla. Päätimme siis lähteä illalliselle. Koitimme valita sellaisen pöydän joka olisi mahdollisimman kaukana puista. Pelkäsin että niistä tippuisi lehtiä tai jotain muuta…oma mielikuvitus ei kuitenkaan riittänyt siihen mitä sieltä vielä voisikaan tippua…

Selasimme ruokalistaa ja yhtäkkiä tuntui että jotain tuli päälleni isolla ropinalla. Päähän, syliin, niskaan ja käsiin. Kiljuin ja säikähdin. En käsittänyt mitä tapahtui eikä sen enempää miehenikään. Tarjoilija tuli paikalle ja häkellyin kun hän nauraen ilkkui “batman puup, batman puup”! Mieheni kysy ällistyneenä kuulinko minä saman mitä hän. Totesin että kyllä vaan kuulin! Lähdin painelemaan vessa kohti. Siellä totesin tilanteen. Juu ei ollut lepakko paskonut päälleni. Ihan vaan kussut oikein huolella. Vaalea mekko oli virtsan keltainen. Se tunne kun tajuat olevasi lepakon kusessa ihan päätä myöten…Raivo valtasi mielen. Jotenkin tällä kertaa saarella kaikki tuntui menevän mönkään. Tuntui että henkilökunta oli täysin ammattitaidotonta eikä mikään toiminut, paikat oli rempallaan. Meillä oli kuitenkin maksettu (kallis) visiitti kahdeksi yöksi. Olin niin raivona että painelin vaatimaan toisen yön rahojen palautusta koska en sietäisi enää yhtään lisää rottia saatikka niskaan kusevia lepakoita. Henkilökunta pahoitteli kovasti ja lupasi palauttaa rahat takaisin…

Aamulla saimme huoneen terassille viinipullon pahoittelujen kera. Ja meidän “kadonnut” kassikin löytyi heti lepakkoepisodin jälkeen.

Koh Munnork oli aiemmin upea, siisti ja idyllinen saari. Nyt se on tasoonsa nähden ylihinnoiteltu kohde (yön hinta 150 eurosta ylöspäin) ja kovaa vauhtia rapistumassa jollei resortista ja sen kalustosta aleta pitää parempaa huolta. Sääli koska sinällään saari on upea ja siinä on potentiaalia vaikka mihin. Meille tämä kokemus riitti ja päätimme palata takaisin ihanaan Klaengiin – upeaan Mariottiin joka oli muuten hinnaltaan samaa luokkaa kun tämä Koh Munnorkin ränsistynyt resortti…

saarella vapaana tepastelevat riikinkukot luovat kyllä kivaa idylliä

tätä saa luksuksen hinnalla

allas ei enää houkutellut uimaan

houkutteleeko?

oleskelualueen sohva näytti tältä, ei testattu…

näissä katoksissa rotatkin viihtyivät

viherkasveja

“batman-ravintola”

mekon uusi väritys

kalliit ja pahanmakuiset päiväkahvt, asetelma näytti kyllä kivalta

vesi oli ihanan kirkasta – näytti samalta mitä Malediiveilla

hymy ei hyydy vaikka tulisi kusta päähän 😉 (paitsi että hyytyi oikeasti sillä hetkellä)