Indonesia; Gili Meno

Indonesia, Gili Meno 11. – 12.1.2018

Selvitimme miten Gili Airilta pääsisi naapurisaarelle, Gili Menolle. Netin ja myös hotellin respan mukaan veneet kulkivat saarten väliä vain kaksi kertaa päivässä. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Edullisin, parin euron venekyyti kulki saarten väliä aamulla sekä iltapäivällä. Kalliimpi vaihtoehto, noin viiden euron venekyyti kulki saarten väliä tunnin välein joten valitsimme tämän kyydin välttääksemme aikaisen aamuherätyksen.  Lisäksi olisi ollut joustavin mutta myös hinnakkain vaihtoehto eli privaattikyyti jonka olisi saanut noin 25 eurolla. Saarten välillä oli siis todella helppo liikkua ja vaihtoehtoja riitti valoisan aikaa runsaasti.

Emme olleet varanneet saarelta majoitusta. Ajatuksena oli katsoa paikan päältä joku idyllinen majapaikka. Lopulta teimme kunnon päivätreenin koska kiersimme koko saaren läpi reput selässä sitä “kivaa majapaikkaa” etsien. Sitä kivaa ei löytynyt. Tai yksi olisi löytynyt mutta se oli loppuunmyyty Joten tyydyimme sitten vähemmän kivaan bambumajaan. Ei ollut vessassa kattoa, vessapaperia tai edes lämmintä vettä.

Jätimme reput majapaikkaan ja lähdimme kiertämään saarta läpi uudestaan. Sitten päätimme mennä saaren keskelle “oikopolkua” pitkin. Se oli huono ajatus. Päädyimme suopellolle jossa oli mutainen kapea polku ja pelto täynnä lehmän lantakasoja. Kiljuin polulla ärräpäitä huudellen ja mies nauroi edellä “ollaan jo ihan kohta perillä”. Noh, kun polku loppui niin läpsyt oli kyllä melkoinen näky. Varmaan siitä tuli muutamaan sontakasaankin astuttua.

Yleisfiilis saaresta yllätti. Ei ollut sitä mitä odotin lukemani perusteella. Eikä kuvien perusteella.  Tätä mainostettiin romanttisena saarena. Gili Air oli hoidettu ja kaunis saari mutta tämä puolestaan hoitamaton, ränsistynyt ja karu. Saarella näkyi romahtaneita rakennuksia ja jotenkin tuli sellainen menneen ajan fiilis. Rannat olivat ikävän näköisiä paitsi muutaman hyvän hotellin kohdalla hyvin hoidettuja. 

Kävimme saaren keskellä olevan järven rannalla. Oletin että siellä olisi kaunista. Väärin. Järven ympäristö oli huonossa kunnossa. Silta hajalla ja vessa täysin räjähtänyt. Että se siitä idyllistä…

Totesimme aika äkkiä että Gili Meno ei olisi meidän unelmasaari. Keikesta huolimatta saaressa on potentiaalia  jos siitä aletaan pitää parempaa huolta, raivataan romahtaneet rakennukset pois ja rakennetaan jotain uutta kivaa tilalle.

Indonesia oli tällä erää nähty ja päätimme palata takaisin alkuun eli Thaimaaseen loppulomaksi…. takuuvarman auringon alle.

saaren menopeli mutta me kävelimme

eräs myllerryksessä oleva ranta

yleistä rantanäkymää

tää kissan ilme kuvasti meidän fiiliksiä

ihanat läpsyt “oikopolun” jälkeen

siistejäkin paikkoja onneksi löytyi vaikka tää ei ollut yleskuva saaresta

Eco hostel

lampi ja sen siltä mitä emme testanneet tämän pidemmälle

lammen vessarakennus

lammen vessa 🙂

lähdön tunnelmia

viimehetken levot ja matka jatkuu…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *