Kreikka; Tinos kesäkuussa

Kreikka; Tinos 24. – 27.6.2019

Olen suuri Kreikan saariston fani. Joka vuosi veri vetää tutkimaan uusia saaria.  En ole vielä laskenut mutta veikkaisin että olen käynyt noin 30 saarella. Tällä kertaa juuri ennen lähtöä valitsin kohteeksi Tinoksen saaren. Lensin juhannuksen jälkeen Helsingistä Ateenaan ja sieltä jatkolennolla Mykonokselle. Jatkoin suoraan lautalla Tinoksen saarelle. Kokonaismatka-aika kotiovelta hotellille oli noin 11 tuntia.

Vietin saarella kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä lepäilin ja tutkin kävellen majapaikan lähiseutua. Valitsin upean hotellin joka oli pienen kylän kyljessä, rauhallisella ja melko korkealla paikalla. Näköalat olivat huikeat. Hotelli oli persoonallinen ja tyylikäs. Huoneeksi pystyi valita normaalin huoneen, luolahuoneen tai kyyhkystalon jossa itse vietin ensimmäisen yön. Se oli ainutlaatuinen paikka. Seinissä oli pesintä koloja ja huoneen sisältä pesiä pystyi tutkiskella lasin läpi. Kyyhkyjen “kurnutus” kuului huoneeseen joten tunnelma oli melko eriskummallinen.

Kaksi seuraavaa päivää huristelin vuokra-autolla ristiin rastiin ympäri saarta. Maisemat olivat huikeat. Oli ylämäkeä, alamäkeä ja mutkaa toisensa jälkeen. Etenkin korkeilla paikoilla tuuli oli niin kova että välillä piti harkita uskaltaisiko auton ovea avata lainkaan. Pysäköitynä auto heilui aika isosti tuulen voimasta. Koitin parhaani mukaan nauttia ajaessa maisemista mutta ihan rennosti ei voinut ottaa koska piti varoa vastaantulevaa liikennettä ja etenkin tielle toisinaan tipahtelevia vuohia! Lammaslaumat pysäyttivät matkani myös pariin otteeseen. 

Yritin tutustua mahdollisimman moneen kylään. Luulen että noin kymmenkunta sain kahlattua läpi. Kaikissa oli oma viehätyksensä. Pienimmissä kylissä oli vain parisenkymmentä asukasta. Ja varmaan saman verran kissoja. Useissa kylissä kuljeskelin täysin yksin joten tunnelma oli todella eriskummallinen. Ja erittäin kiehtova juurikin sen aavemaisuuden takia.

Kaiken kaikkiaan pidin Tinoksesta suuresti. Saarella oli rauhallinen tunnelma. Siellä oli hurjan paljon kauniita kyliä. Jokaisessa pienessäkin kylässä oli kirkko katseenvangitsijana keskeisellä paikalla. Harmi että yleensä ovet oli suljettuna eli niihin ei kovin päässyt kurkistelemaan. Turisteja oli erittäin vähän ja se oli omasta vinkkelistä vain positiivinen asia. Ilman autoa olisi jäänyt paljon näkemättä joten se oli ihan ehdottoman tärkeä menopeli. Kolme päivää tuntui hyvältä ajalta vaikka pidempäänkin olisin voinut viihtyä. Mutta oli aika jatkaa matkaa seuraavalle saarelle….josta myöhemmin lisää.

Tässä ihana Tinos ja tunnelmia useasta eri kylästä.

Näkymä hotellin altaalta – ihana Aeolis Tinos Suites

Aeolis Tinos Suites – mun kyyhkystorni ja lisäksi harmaassa rakennuksessa oli toinen huone.

Aeolis Tinos Suites – ihana aamupalapöytä ulkoterassilla

läheisin ihana pikkukylä Triantaros

Triantaros

Triantaros

Triantaroksen kissa-asukki

Panormos; kissa nappasi juuri päivän saaliin eli varpusen suuhunsa

Panormos

Panormos

Ormos Panormou

Arnados

Arnados – tässä kylässä tapasin kaksi ihmistä. Kissoja useamman. Tässä yksi suloinen kissaperhe.

Arnados ja pienet söpöläiset

Volax; kylän erikoisuus oli kirjoitukset ovissa

Volax; kahvilan taideseinä

Skalados; ikivanha kyyhkystalo ja paraatipaikalla kukkulalla kirkko

Skalados

Tarampados; kyyhkystaloja

Kardiani; kylä jyrkällä rinteellä. Auton jätin päätielle koska kapean tien jyrkkyys pelotti liikaa.

Exomvourgo; kylä jonka yläpuolella oli kalliokiipeilyvuori. Vuoren alapuolella kyyhkystalo ja kirkko. Vuori näkyi maamerkkinä lähes kaikkialle.

Exomvourgo

Loutra – haamukylä jossa en nähnyt yhtään ihmistä

Yleisesti maisema näytti tältä. Pienempiin kyliin mennessä tie kapeni yksikaistaiseksi.

tän säpön parivaljakon myötä sanon heipat Tinokselle ja jatkan Androkselle…

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *